Kakkua ja maisemia Tallinnassa

Viime torstaina kävin tätini A:n ja serkkuni I:n kanssa elämäni ensimmäistä kertaa Tallinnassa, Virossa. Se oli vain lyhyt päiväristeily, ja vaikka kärsinkin aika pahasta matkapahoinvoinnista laivalla, oli Tallinnassa käynti  sen verran hieno kokemus, että haluaisin käydä siellä pian uudelleen. Seuraava reissu tosin tulee olemaan hieman pidempi, sillä haluan ehtiä tutkia paikkoja hieman tarkemmin ja käydä esim. vaateostoksilla.

Portaat kohti vanhaakaupunkia.

Suuntasimme satamasta suoraan vanhaankaupunkiin. Näkymät olivat kuin parin vuosisadan takaa. Kadut olivat täynnä vanhoja kauniita rakennuksia joita saattoi ihailla ja valokuvata. Vanhankaupungin kaduilta löytyi myös noin kymmenen metrin välein matkamuistomyymälöitä. 

Vanhankaupungin tori.

Vanhakaupunki ja sen matkamuistomyymälät toivat nopeasti mieleeni Edinburghin Royal Milen, jossa tunnelma oli hyvin samankaltainen. Kuten Edinburghissakin, suurimmassa osassa Tallinnan matkamuistomyymälöitä myytiin täysin samoja tuotteita. Kuulimme jopa yhdessä vaiheessa säkkipillinsoittoa istuessamme erään kahvilan ulkopuolella vanhankaupungin torilla. 

Mukulakivikaduilla oli vanhan ajan tunnelmaa.

Minulle Tallinnasta tarttui mukaan huivi, puisia koruja sekä valkoinen pöllökuvioinen reppu. Sain myös A:n lahjoittamana upean käsin sidotun nahkaisen muistikirjan, sekä värikkään kissankorvallisen huovutetun pipon. En ole vielä ottanut kuvia näistä tuliaisista, mutta luultavasti teen niistä erillisen blogipostauksen sitten juhannuksen jälkeen.

Söpö maailmanpyörä Maiasmokkin ikkunassa.

Pakenimme vesisadetta Viron vanhimpaan vielä pystyssä olevaan kahvilaan, Kohvik Maiasmokkiin. Maistelimme siellä kakkuja ja leivoksia. Sen ikkunassa oli hieno miniatyyri maailmanpyörä, jonka kyydissä oli tee- ja kahvikuppeja. Kahvilan sisustus oli kuin suoraan 1800-luvulta, ja se ei ole kuulemma muuttunut paljoakaan sen perustamisen jälkeen. 

Suklaakakku, tiramisu, ja mansikkajuustokakku.

Kyllä Maiasmokkissa kelpasi kahvitella, sillä kakut olivat herkullisia. Kuvassa näkyvien kakkujen lisäksi maistoin paikan kermasarvia, jotka olivat erityisesti minun mieleeni. Ei liian makea, mutta silti makeaksi luokitteleva herkku. 

Kahvittelun jälkeen jatkoimme matkaa vanhankaupungin näköalapaikalle, mistä ylläoleva kuva on otettu. Vaikka päivä olikin sateinen ja hieman sumuinen, valokuvasta silti näkee kuinka hienot näkymät kyseiseltä paikalta on. 

Mitenköhän vanha tämä muuri on?

Joskus iltapäivällä alkanut rankka vesisade jatkui koko loppupäivän. Kävimme kiertelemässä matkamuistomyymälöissä, sekä Viru-keskuksessa, jossa sitten söimme hampurilaiset tutussa ja turvallisessa Amarillossa. Kiertelimme myös hieman kyseisen ostoskeskuksen kaupoissa. Sen jälkeen palasimme satamaan, jossa oli pieni kauppakeskus. Se oli täynnä pikkuruisia turistikauppoja, jotka olivat pullollaan kaikenlaista rihkamaa. Sieltä löysin aiemmin mainitun pöllökuvioisen repun. Löydön jälkeen menimme jonottamaan takaisinpääsyä laivalle.

Rukoileva metallinen munkkipatsas toi omaa viehätystään tähän näköalaan.