春 – kevät

Mikä on selvä kevään merkki? Se kun Vaasan havupukki poltetaan. :)

Vaasan havupukki ehti seisoa torin edessä koko tammikuun ajan kunnes se poltettiin. Visit Vaasan mukaan se aioittiin pitää esillä ystävänpäivään asti. 

Heh. Otin tuon ylläolevan kuva Vaasan havupukista eräänä joulukuisena päivänä matkalla kouluun. Olihan se hieno, mutta selvästikin joku kyllästyi sen katselemiseen loppiaisen jälkeen kun se piti mennä polttamaan. Ehkä ensi vuonna se otetaan pois esiltä hieman aiemmin?  Olipa havupukin palaminen kevään merkki vai ei, näin joulun jälkeen on ihana huomata miten nopeasti päivät alkavat pidentymään. Vaasassa aurinko laskee tällä hetkellä vasta klo. 16:45. Joulukuussa ja jopa tammikuun alussa päivä pimeni paljon aiemmin, joten koulusta sai kerta toisensa jälkeen kävellä kotiin pimeässä.

Selvä kevään merkki on myös se, että olemme päihittäneet Japani I -kurssin, ja aloitimme Japani II -kurssin opiskelun jatkaen tutun kirjasarjan eli Genki II-kirjan kanssa. Jouduin uusimaan viimekurssin loppukokeen, mutta se kuitenkin meni uusinnassa rimaa hipoen läpi. Isoimmaksi vaikeudeksi minulle osoittautuivat yllätys yllätys kanjimerkit. Olin joulusesongin ajan Minimanin kassalla töissä, joten työnteko tuli tielle varsinkin ennen loppukoetta. Olen kuitenkin pyrkinyt opiskelemaan kanjeja nyt hieman tunnollisemmin, ja lisää pukkaa aika hurjaa viikkotahtia. 

Keväällä meidän japanologien ykkösvuosikurssilaisten opinnot koostuvat Elomaa-sensein japanin kieliopin ja kanjin oppitunneista, sekä Watanabe-sensein puhetunneista. Parin viikon välein meillä on nettiseminaari Akatemisen kirjoittamisen kurssille, jota ohjaa opettaja Taalainmaan yliopistosta, Ruotsista. Elomaa-sensei pitää meille myös kerran viikossa Akateemisen kirjoittamisen kurssia koskevan lyhyen luennon jonka aikana keskustellaan suomeksi kyseiseen kurssiin liittyvistä asioista.

Kalligrafiakurssin lopputyöni 銀 (ぎん) eli hopea.

Olisimme myös voineet jatkaa kalligrafian kurssia Watanabe-sensein opastuksella, mutta päätin että keskityn tällä hetkellä ihan Japanin opiskeluun. Kalligrafian ensimmäinen kurssi oli tosi kiva, mutta se oli myös haastava, ja vei tietyn verran aikaa ja keskittymistä kielen opiskelulta. Kalligrafiakursseista ei myöskään saa virallista krediittiä tutkintoa varten. Jos kalligrafiatunnit olisivat olleet eri päivänä ja eri aikaan, olisin harkinnut asiaa tarkemmin. Aamutunnit eivät ole minun erityisalaani... Kaiken tämän Watanabe-sensei tarjoaa meille vapaaehtoisen japanilaisen ruoanlaittokurssin, johon en osallistunut ruokavaliollisista syistä.